Waroth [h] Olin Jussin kanssa kävelemässä metsässä polkua pitkin ja oli kai ilta sillä sen verran hämärää oli. Metsä oli kyllä tiheää että se saattoi myös aiheuttaa pimeyden. Tulimme aukiolle, joka oli L-muotoinen ja kääntyi ilmeiseen menosuuntaamme. Keskellä oli yksi puu, joka oli hieman laho. Rautatien kiskot tulivat edestäpäin olevalta polulta, kahdet vierekkäin. Toiset kaartuivat puun oikealta puolelta tiheään metsään ja pysähtyivät jonkinlaisen portin luo, ehkä jatkuivatkin. Toiset taas loppuivat sen polun alkuun, josta Jussin kanssa saavuimme aukealle. Kävelimme keskemmälle ja huomasin että puun vieressä seisoi hevonen. Jussi sanoi että oli saanut kirjeen jossa hänet kutsuttiin vänrikin koulutukseen. Kysyin että paljonko joukkoja hän saisi sitten komentaa. Jussi naurahti ja sanoi "500 miestä ja 73 tankkia" ja sitten "niillähän voi jo sotia". Ajattelin että hän oli oikeassa ja jatkoimme matkaa hevosen kanssa kunnes saavuimme laatikoista pinotuille portaille. Kauempaa näki jo että alueella oli paljon sotilaita vetelehtimässä, kuka tehden mitäkin. Nousimme ylös samalla kun sotilaat mittailivat minua katseellaan, ainakin silti tuntui ja ehdottomasti siltä etten kuulunut tähän paikkaan. Jussi nousi ensin, hevonen hänen perässään ja sitten minä. Ylhäällä oli tasanne jossa oli suuri pukualue. Pitkiä penkkejä ja vyötärön korkuisia pukukaappeja kymmeniä rivejä vierekkäin pääkäytävän molemmin puolin. Toisessa päässä oli suihkutkin. Istahdin eräälle penkille ja avasin sen avaimellani. Vieressä olevan sotilaan mielestä olin hänen tiellään sen verran pahasti hän minua mulkaisi. Tajusin että se oli (mika), joka lapsena kasteli sänkynsä ja oli koulussa nokkimisjärjestyksessä aivan pohjimmaisena. Pukukaapissani oli vihertävä vaatekerta ja täydellinen pikaruoka-ateria; hampurilainen, ranskalaiset ja juoma. Huomasin samassa olevani nälkäinen ja rapistelin pussia saadakseni hiukopalaa. Samalla otin hörpyn juomasta. Joku puhui jotain komentajan hämäämisestä, viitaten siihen ettei nyt ollut syömäaika. Jotkut kolistelivatkin kaappejaan samalla kun suljin omani. Puhuja oli homer simpson joka otti suuren haukun hampurilaisestaan ja pyöräytti silmiään makunautinnosta. Tästä rohkaistuneena kurotin uudelleen kaappiini ja otin kourallisen ranskalaisia ja toisen sipulia ja laitoin ne pukukaapin päälle. Napostelin niitä samalla kun puin housujani. Joku sotilas alkoi härppiä kaappiani sanoen jotain jota en nyt muista. Pomppasin pystyyn ja työnsin hänet taaksepäin niin lujaa että hän kaatui takanaan olevien pukukaappien yli lattialle. Joka puolelta alkoi kuulua hyväksyvää älämölöä ja huutoja. Ennen kuin heräsin näin itseni ulkoapäin ja se en ollutkaan minä vaan kaunis blondi joka hymyili. Tunsin itseni hyväksytyksi. Thursday, March 2nd 2006 - 06:32:13 PM

Waroth [e] Ensimmäiset muistikuvat ovat talvesta ja jostain muualta oltiin tulossa. Joka tapauksessa Miikan kanssa mentiin mökille ja siellä oli tarkoituksena viettää viikonloppua. Oltiin oltukin yksi yö ja seuraavana päivänä paikalle pölähtikin porukkaa joiden luulin aluksi olevan naapurimökin väkeä. Osoittautui että he olivatkin Miikan sukulaisia ja yhdellä Miikan serkkutytöistä olisi häät seuraavana maanantaina (nyt oli sunnuntai). Miika oli kumman vastahakoinen ja päättämätön eikä oikein saanut sanaa suustaan näille minulle tuntemattomille ihmisille. Siinä siis toljoteltiin toisiamme, kuka enemmän ja kuka vähemmän nolona mökin pihalla. Perheen vanhemman olivat suulasta porukkaa, mutta heidän 6 lastaan, jotka olivat parikymppisestä alaspäin olivat aika tuppisuina. Heidän koiransa käppäili porukan läpi kimpale jäätynyttä lihaa suussaan ja otin sen pois ja kävin viemässä takaisin puulaatikkoon. Laitoin vain niin reunalle (laatikko oli halkoloota ja siitä puuttui kannen pari reunimmaista lautaa), että se pääsi nappaamaan lihan uudelleen hampaisiin. Vaihdettiin muutama huvittunut sana perheen äidin kanssa samalla kun sijoitin lihan kauemmaksi laatikon perälle. Päätettiin sitten lopulta että lähdettäisiin kotia kohti hieman aiemmin. Tuntui että Miikan epäröintiin olisi vaikuttanut eniten minun mielipiteeni? Päivä vietettiinkin juhlahumun merkeissä ja juotiinkin paljon. Jostain syystä mieleeni on painunut kuva rakennustyövälineistä. Miikan kotitalo ei vain muistuttanut vaan oli yhden ex-tyttöystäväni vanhempien kämppä. Herätessäni löysin laatikoittain rakennusvälineitä; naulapyssyjä, vasaroita, akkuporakoneita jne. Olohuoneeseen mennessäni Miikan isä oli jo hereillä ja Miikakin heräsi pian perässä. Lähdimme hevosvaljakolla vanhaa Kajaanintietä Maikkulaa kohti ja Miikan porukat lupasivat heittää minut hyvän matkaa kotia kohti. Siinä matkatessa tämä uni alkoi haipua ja sekoittua toiseen. Ensin en tuntenut maisemia ja jonkin aikaa oudoilla lumisilla teillä. Sitten tulimme taas tutuille seuduille, mutta lumi katosi. Erään talon pihassa vanha mies kynsi pieniä palasia etupihansa nurmikosta traktorin kyntöterillä. Teuvo mainitsi jotain toivottoman näköisestä puuhasta ja Miikan isä ilmoitti itse tehneensä samoin heidän omalle pihalleen. Ohitimme traktorin ja Teuvo meni katsomaan kynnön jälkeä ja totesi että olipa traktorissa kuitenkin voimaa. Menimme kylvön päähän jossa terä oli uponnut syvälle maahan. Vieressä oli jonkinlaisia istutuksia ja pari lapiota. Seuraavan muutaman hetken tapahtumat ovat näin hereillä liian "unenomaisia" kuvattavaksi, joten sanonkin vain että aloimme sitten kaivamaan kylvöä syvemmäksi kahden saran osalta. Kaivaessani löytyi maan sisältä sinne haudattuna talon ikkuna karmit ja keppi rytökasa. Lapioidessani kuivuneita keppejä, jotka valuivat koko ajan kaivantooni aloin miettiä koko homman järkevyyttä. Työ tuli kuitenkin valmiiksi ja päätimme kantaa ukon avuksi nuo esiin kaivamamme kepit hänen liiteriinsä. Kannoimme sisään ensin sylilliset ja aloimme sitten väsäämään liiterissä olevista raudoista ja lukoista jonkinlaista kantolaitetta. Samassa kuulin miehen äänen, kuin televisio-ohjelman juontajan selostavan, että kisa koetteli myös juontajan hermoja ainakin tämän tehtävän osalta. Katsoinkin vierelleni ja huomasin Unelmakämpän juontajan väkertämässä narua metallisen pumpun päähän. Menin auttamaan häntä solmun kanssa ja sitten kannoin pumpun ulos. Ulko-ovella minua odotti mies ja tajusin että jostain syystä tässä oli nyt kyseessä omituinen FC-Nörttien välikisa. Yritän kuvailla sitä mahdollisimman tarkasti. Yksi miehistä odotti liiterin luona ja hänen tehtävänään oli ilmeisesti puhua minun kanssani ja parjata joukkuetovereitaan, koska mitään muuta hän ei ainakaan tehnyt. Parin metrin päässä odotteli ujon näköinen mies, joka näytti olevan vähän hukassa omassa ruumiissaan. Vähän kauempana odotteli kaksi miestä joista toisella oli kaljapullo ja toisella kynttilä. Heillä oli myös isompi pullo johon kynttilä mahtui sisälle. Vielä kaksi miestä seisoi kauempana, mutta heidän tehtävänsä jäi mysteeriksi. Kauempana oli toinen joukkue asettautunut samalla tavalla tämän kanssa. No, kilpailu alkoi ja hetkisen sähellyksen jälkeen kynttilä saatiin sytytettyä ja siitä vedettiin pumpun avulla savua yhden miehen suuhun(?), joka puhallettiin sitten kaljapulloon. Kaljapullolla ei kai ollut tämän jälkeen merkitystä ja kilpailijat laskivat kynttilän isompaan pulloon ja alkoivat kysellä toisiltaan kuka heistä kusisi sen sammuksiin. Kolme miehistä alkoi kaivella muniaan esille, mutta kaksi jänisti. Viimeinenkin ehdotti että teko mentäisiin tekemään mökin sisällä(?). Kaikki olivat samaa mieltä ja juoksivat mökkiin. Sunday, March 5th 2006 - 03:26:08 PM

Waroth [e] [h] Näin kesällä kun on sietämättömän kuuma on tullut nähtyä paljon painajaisia. Tässä yksi niistä: Sen verran mitä muistan unen alkupuolesta niin siinä oli kyse jonkinlaisista möröistä tai pedoista, jotka asustelivat pienten lasten kaapeissa ja sänkyjen alla. Toiminta muuttui kuitenkin jonkinlaiseksi elokuvatraileriksi nopeine leikkauksineen ja tässä tapauksessa häiritsevine kuvastoineen. No kuitenkin. Paikalla on pikkupoika jolla on sylissää valko-ruskea lemmikki kaniini. Hänen isänsä on kumartunut hänen selkänsä taakse ja pitää käsiään lohduttavasti ja suojelevasti tämän olkapäillä. Heidän edessään seisoo vanhahko mies joka hehkuu vaimeasti valkeaa valoa. Hänellä on kalju kohta hiuksissaan ja hän kurottaa käsiään ylöspäin selittäessään jotain pojalle ja tämän isälle. " Tiedätkö sen hetken kun olet yksin huoneessasi ja sinua alkaa pelottaa että komerossa tai sängyn alla on jotain? " Poika nyökkää varovasti. " Ja sitten joskus kun ajattelet oikein kovasti kaikkia hyviä asioita niin paha olo menee pois ja pelko katoaa. Voi ehkä huomata hienoisen valon pilkahduksen komerosta ja tiedät ettei siellä ole enää mitään pahaa. " " Mutta sitten kun valvot vielä vähän aikaa niin se paha olo ja pelko tulee takaisin. " Poika vilkaisee isäänsä ja tämä hymyilee rohkaisevasti. Vanha mies kumartuu poikaa kohti ja nostaa (nyt) kädessään olevaa kangasta. " Tiedätkö että ME olemme silloin siellä! ", se huutaa ja nostaa kankaan sivuun. Sieltä ryntää jotain mustaa joka puree poikaa. Veri suihkuaa. Minä juoksen. Kompastelen ja juoksen huoneesta huoneeseen. Painajaiskuvasta toiseen. Käsinuket purevat toisiaan hengiltä. Ne hyökkäävät toistensa kurkkuun, repivät, irroittavat päät ja valuttavat veren lattioille, hyllyille ja kehtoon kukin vuorollaan kuka missäkin. Ja minun pakko katsoa. Pakko juosta ja paeta. Pakko huutaa. Koska se on minun perässäni. Minä juoksen ja nuket ja ihmiset kuolevat. Lapsen kasvot repeytyvät auki jonkin survoutuessa niistä SISÄÄN. Verta. Herään. Wednesday, June 21st 2006 - 01:17:34 AM

|| sign | Kameleontin Tarinoita ||